Bridge To Nowhere - Sam Roberts
tuntuu vähän siltä että mulla olis jonkun näkönen ikäkriisi tän kaiken kiireen keskellä.. onneks tämmönen oikeen muikee vähän nuorempi seura saa mut tuntemaan itteni taas ihanan huolettomaks :-)
kaipaan kasiluokkaa, sitä kun kaikki oli uutta ja överisiistii, sitä kun sai tuntea ittensä villiks ja vapaaks, kun tutustu kokoajan uusiin ihmisiin....
ja vihaan tätä tylsyyttä ja ainaista vastuuta, sitä kun kalenteri pursuu töitä jota tulis tehdä. vihaan sitä kun joutuu pettymään itseensä kun ei jaksakkaan tehdä sitä kaikkea, tai mitään.
äääh, meen takasin parkille ja leikin ettei mulla mitään rästitehtäviä oliskaan ja oon taas ihan kuin kasilla.
vastuutonta? ehkä. kivaa? kyllä helvetissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti